Salakavala Bondi ja mystinen Katoomba

Hoplaa! Maltoin jättää jopa kokonaisen yhden päivän välistä, kun en päivittänyt blogia ollenkaan :) Tähän tuntuu kyllä jäävän koukkuun.

Ensiksi kerron seikkailustamme Sydneyn Bondi Beachillä.

Ranta oli täynnä surffaajia, mutta ei juuri ollenkaan uimareita.

Otimme hostelliltamme junan Bondi Junctionille, josta ajattelimme näppärästi kävellä sitten Bondin rannalle. Matka ei ollutkaan ihan niin lyhyt kuin kartalla näytti, mutta reilun puolen tunnin tallustamisen jälkeen (meri häämötti pitkään kaukaisuudessa, mutta ei vain tuntunut lähestyvän millään!) pääsimme viimein nauttimaan merenrannasta.

Rannalla oli kyllä todella upeaa, vaikka ilma ei ollutkaan mitenkään lämmin (ehkä +15 ja pilvistä). Pitihän sitä nyt kuitenkin päästä omine varpaineen pehmeää hiekkaa kokeilemaan...

Olisi tietysti pitänyt arvata, että me tyhmät turistit innostutaan liian herkästi valokuvaamaan ja riekkumaan rannalla niin, että keskittyminen herpaantuu... Jostakin tuli sitten yhtäkkiä aalto, joka pyyhkäisi kaikkien tavaroidemme ylitse! Kaikki kengät, sukat, reput, takit ja kameralaukku (sen otin raskaiten..) olivat märkiä ja täynnä hiekkaa! Nöyrinä hiipparoimme sitten mahdollisimman huomaamattomasti pois rannalta ja kävimme kuivattelemaan ja puhdistelemaan vaatteita hiekasta.

Nina kaatamassa vettä pois kengistään.
Ne olivat märät vielä monta päivää, ja hiekka piti imuroida niistä pois.

Reissu päättyi siten melko lyhyeen, sillä otimme bussin ensin Bondi Junctionille ja sitten junalla takaisin hostellille lämpimään. Siinä olikin viimeinen seikkailumme Sydneyn ydinkaupungista.

Ilokseni voin kuitenkin nyt ilmoittaa, että olemme päässeet siirtymään entisestä hostellistamme pois! Sen sisätiloista ei kyllä ilennyt ottaa edes valokuvia, ettei siellä kotopuolessa hermoilla siitä, millaisissa oloissa ne hullut asuu... (heh). Nyt kun olemme saapuneet paljon parempaan paikkaan, niin sitä arvostaa jopa sellaista asiaa kuin saippuaa ja käsipyyhettä vessassa. Niin ja Chili Bluessa näin yhtenä yönä sellaista unta, että minun mukanani Suomeen tuli takaisin pari torakkaa, jotka sitten lisääntyivät huimaa vauhtia Suomessa ja yhtäkkiä uutiset oli täynnä ilmoituksia siitä, kuinka valtaisat torakkalaumat ovat katkoneet teitä ja niin edelleen :D Ei niitä oliota nyt ihan niin paljon jaloissa pyörinyt, mutta ehkä olin alitajunnassani ihan paniikissa niistä.

Perjantaiaamuna kävimme noutamassa ANZ-pankistamme luottokortit ja otimme heti junan Katoomban pikkukaupunkiin. Kaupunki sijaitsee käytännössä myöskin Sydneyssä, mutta sinne oli kuitenkin kahden tunnin junamatka. Täällä on ollut melko viileää ja sateista, mutta hostelli, the Flying Fox nimeltään, on aivan ihana verrattuna Chili Bluehun.

Vaikka maksamme paikasta muutaman dollarin enemmän yöltä, on se selvästikin sen arvoista. Paikkaa pitävät Ross ja Wendy, jotka ovat molemmat todella huomaavaisia ja ystävällisiä. Rossille oli todella tärkeää antaa meille lauantaiaamuna neuvoja hyvistä nähtävyyksistä. Täällä on myös joka päivä kuudesta yhdeksään niin kutsuttua "sosiaalista aikaa", jolloin oleskelutiloissa ei saa olla läppäreiden kanssa. Aamupala on ilmainen, ja saapumisiltanamme Rossa laittoi kaikille vielä tosi hyvää kasvispastaa. Kyllä meitä nyt hemmotellaan!

Toisinaan hostelli on tosin hieman kylmä, koska Ross haluaa säästää energiaa.

Lauantaina läksimme sitten kohti Blue Mountainsia (Siniset vuoret), joka on paikan suurin nähtävyys. Viikonloppuisin pikkukaupunkiin virtaa paljon Sydneyläisiä arkea pakoon. Meille sattui tietysti taas niin hyvä tuuri, että koko päivä on ollut todella sateinen. Koko vuoristo on ollut paksun sumun peitossa, eli emme nähneet kuuluisista sinisistä vuorista juuri mitään. Sehän ei estä meitä tietysti ottamasta kuvia...

Taustalle voitte kuvitella Blue Mountainsin koko komeudessaan.

Vertailun vuoksi tämä kuva Googlen kuvahausta.
Tuolta siellä PITÄISI näyttää!

Ei hullumpi paikka kesämökille.

Pienempi vesiputous.

Upeaa kasvillisuutta.

Isomman vesiputouksen alkupäässä.

Jo pelkästään upean luonnon takia kannatti kyllä käydä kiertelemässä ja katselemassa paikkoja, että ei sinänsä harmita. Eikä kunnon kävelylenkki koskaan maksa mitään.

Ensi viikolla jätämme Sydneyn joksikin aikaa kokonaan taaksemme, mutta siitä lisää myöhemmin!