Etelästä pohjoiseen

Noniin, viimepäivityksestä onkin jo vähän aikaa :) Kuluneen viikon aikana on nähty ja koettu todella paljon! Siltä varalta, että Suomessa on uutisoitu Itä-Victorian tulvista, niin ei hätää - ne olivat lähimmilläänkin meistä 200km päässä. Katoomba ja sitä mukaa Sydney on nyt jäänyt taaksemme, kuten myös eteläiset suurkaupungit Canberra ja Melbourne.

Harmitti ihan järjettömästi, kun maanantaina oli niin kaunis ja kirkas ilma! Koko viikonlopun oli kuitenkin satanut vettä, emmekä olleet nähneet yhtään mitään Blue Mountainsien upeista maisemista. Meidän tuuria ja julmaa ironiaa...

Sydneyn keskusasemalla hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti etelää ja Australian pääkaupunkia Canberraa. Matka taittui rattoisasti noin kolmessa tunnissa. Uuden viikon ohjelmassa oli tavata mummoni tuttuja hänen Australia-ajoiltaan. Canberrasta löytyikin entinen varkautelainen Eila, joka asuu poikansa Raymondin kanssa Curtinin kaupunginosassa hyvin lähellä keskustaa. Molemmat olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä: meitä hemmoteltiin aamiaisella, kaupunkikierroksella ja illallisella kreikkalaisessa ravintolassa. Kiertelimme Australian kansallismuseossa ja nousimme yli 800 metrin korkeuteen ihailemaan Canberraa näköalatornista. Päivän kruunasi kuitenkin se, että näimme ensimmäistä kertaa kenguruita! Läheisellä golfkentällä niitä loikki ainakin tusina! Oltiin Ninan kanssa niin innoissamme, että Eilan piti jättää auto tien varteen, että me pääsimme taivaltamaan näköetäisyydelle. Kamerasta oli valitettavasti loppunut aiemmin päivällä akku, joten tapauksesta ei ole todistusaineistoa.

Näin kielitieteilijän näkökulmasta Eilan ja Raymondin kommunikointia oli hirmu mielenkiintoista seurata. Eila, joka asuu Australiassa jo kuudettakymmenettä vuotta, on puhunut aina lapsilleen suomea. Lapset Sharon ja Raymond ovat kuitenkin oppineet englannin kielen asuinympäristöstään. Keskenään he puhuivat jonkinnäköistä englannin ja suomen sekoitusta. Sitä piti itsekin aina miettiä, että kummalla kielellä on kohteliaampaa puhua

Lähdimme yötä myöten jatkamaan matkaa Melbourneen bussilla. (Siirtymä ei tapahtunut ongelmitta... Jostain syystä netistä ostamani bussiliput eivät olleet kirjautuneet Greyhoundin järjestelmään, joten jouduin maksamaan lippuni uudestaan – kallimmalla hinnalla – päästäkseni kyytiin. Nyt on sitten odotettava, että maksut näkyvät verkkopankkini tilitapahtumissa, jotta voin alkaa vaatia Greyhoundilta palautuksia.)

Olimme ottaneet yhteyttä toiseen mummoni tuttavaan, Barbaraan. Hän tuli miehensä Allanin kanssa hakemaan meidät heti aamiaiselle. Heidän kanssaan olin ollut yhteydessä vain puhelimitse, joten tapaaminen jännitti kyllä kovasti. Barbara on tuntenut nuoren mummini Australiassa, ja osasi kertoa hänestä paljon sellaista, mitä en ole koskaan kuullut. En voi varmasti koskaan kuvailla tarpeeksi hyvin sitä, miten erityisiä ihmisiä tapasimme. Australialaisten vieraanvaraisuus on kyllä niin lämmintä ja anteliasta, että siinä on suomalaistyttö ihan hämillään. Ensinnäkin he olivat varanneet meille oman hotellihuoneen, vaikka olisimme mielellämme nukkuneet heidän sohvannurkkassaan kuten oli alunperin ollut puhetta. He ajeluttivat meitä ympäri Melbournea, käyttivät eläintarhassa (oih, se oli upea päivä!), huolehtivat meidän ruokailuistamme ja hyvinvoinnistamme ja ostivat vieläpä Ninalle niskatyynyn. Tuntui välillä jopa pahalta, kun emme saaneet kieltäytyä mistään mitä he halusivat meille tarjota. He olivat myös todella kiinnostuneita meidän kulttuuristamme ja suomalaisesta yhteiskunnasta. (Etenkin Allan tykkäsi käydä pitkiä keskusteluja kanssamme, ja muistutti tällä lailla kovasti hyvää ystävääni Hessua.)

Perjantaiaamuna heräsimme aikaisin lentokoneeseen, joka vei meidät Perthin kautta pohjoiseen kaupunkiin Darwiniin. Kaupunki on pienempi kuin eteläiset suurkaupungit, mutta se tuntuu olevan täynnä elämää. Darwin eroaa paljon etenkin Canberrasta ja Melbournesta, jotka ovat molemmat täysin suunniteltuja ja tarkoituksellisesti rakennettuja kaupunkeja. Etenkin Canberrassa tämä näkyi siten, että kaupungin keskustakin on erittäin siisti. Darwinista meidän olisi tarkoitus etsiä vähäksi aikaa töitä (mahdollisesti heinäkuun yli), jotta voimme matkustella sitten lopputalvesta hieman enemmän. Kuten arvata saattaa, niin pohjoisen kaupungeissa on parhaillaan kiireisin sesonki, kun muualla on paljon viileämpää. Kaikki hostellit tuntuvat olevan täyteen buukattuja, eikä mistään tunnu saavan majapaikkaa, ellei ole varannut etukäteen. Sitä paitsi maksamme täällä 10 dollaria enemmän yötä kohti kuin Sydneyssä, mutta asumme silti lähes samantasoisessa paikassa.

Lämpöä on tällä hetkellä +28, ja kunhan se pysyykin alle +30:n, niin minäkin saatan jopa viihtyä täällä...

Loppuun vielä muutama kuva Melbournen eläintarhasta. Olisin ladannut enemmänkin, mutta meillä on pieniä ongelmia nettiyhteyden kanssa...

Silitimme kenguruita!!!