Kuinka hankkia töitä Australiassa...?

Juhannuksen jälkeen olemme ryhdistäytyneet töiden etsijöinä. Saimme viimein hankittua veronumeromme puhelimitse (ne eivät ehtineet tulle Sydneyyn meidän aikanamme). Lisäksi olemme kiertäneet ansioluetteloidemme kanssa Cairnsin keskustassa, käyneet työnhakuesitelmässä ja antaneet tietomme eräälle työnhakija-agentille, jolta toivomme yhteydenottoa viikon sisällä. Australian verovuosi vaihtuu juuri kesä-, ja heinäkuun vaihteessa, joten kaikkein helpoimmalla pääsisi jos aloittaisi työskentelyn vasta heinäkuun puolella. Siten ei tarvitsisi täytellä kahden eri verovuoden asioita.

Minulle paras vaihtoetho olisi, että saisin työskennellä 6 viikkoa - oli se sitten missä tahansa - jonka jälkeen jäisi vielä pari viikkoa aikaa matkustella (muun muassa Ulurulle), sekä tietysti tuhlata kaikki työllä ja tuskalla ansaitut dollarini :D Minä en kuitenkaan ole Australiassa kuin syyskuun alkuun, joten aikaa ei ole rajattomasti. Ninan tilanne on hieman erilainen. Koska Nina tahtoo saada toisen vuoden viisumin (Working Holiday -viisumi myönnetään normaalisti vain kerran elämässä), niin sen täytyy tehdä kolme kuukautta kausitöitä. Tästä syystä Nina etsii ennenkaikkea farmitöitä ja hedelmänpoimintaa.

Eilen saavutimme läpimurron työnhaussamme, kun eräästä Working Hostellista soitettiin Gumtree-ilmoituksemme perusteella. Working Hostellit toimivat niin, että niihin maksetaan viikoittaista vuokraa ja hostelli etsii sitten asukkailleen työpaikkoja lähistöltä. Työt kelpaavat yleensä toisen vuoden viisumihakemuksiin. Kun asukas pääsee töihin, tulee hostellille maksaa vielä jokaiselta työpäivältä palkkiota siitä, että he ovat sijoittaneet meidät töihin. Meille ilmoitettiin, että heti seuraavana päivänä pääsisimme Athertoniin nostamaan perunaa. Samana iltana hostelli kuitenkin perui paikan toiselta meistä. Olemme siis väliaikaisesti erossa toisistamme! Päätimme, että minä kiertelen vielä loppuviikon Cairnsin keskustassa työnhaussa, mutta jos mitään ei kuulu, niin seuraan Ninaa viikonloppuna Athertoniin.

Sillä aikaa ei auta kuin yrittää parhaansa.

Juhannus

Hyvää juhannusta!!! Hieman myöhässä ehkä, mutta kuitenkin :)

Seikkailumme on johdattanut meidät aivan uusiin maisemiin. Kyllästyimme Darwinissa siihen, että siellä asuminen ja töiden etsiminen oli niin hankalaa. Hostellit olivat yllättävän kalliita, jatkuvasti täynnä eikä niistä saanut edes varata huoneita etukäteen. Tulimme siihen tulokseen, että voisimme aivan yhtä hyvin etsiä töitä jostain muualta, jossa meidän ei tarvitsisi stressata majapaikkojen takia. Niinpä otimme sitten lennon hieman idemmäs, ja nyt olemme Australian koillisrannikolla Cairnsissa! (Harkitsimme aluksi myös sitä, että olisimme vuokranneet auton ja ajaneet tänne, mutta välimatkojen pituudet pääsivät taas yllättämään... Darwinista Cairnsiin ajaa kuulemma 10 päivässä, jos liikkuu vain päivänvalon aikana.)

Rakastuin Cairnsiin ensisilmäyksellä. Täällä on paljon meri-, ja vuoristomaisemia. Tuulee kivasti, mutta on silti lämmintä. Toivon todella, että täällä pystyisi olemaan pidempäänkin. Asumme tällä hetkellä Gilligan's-nimisessä hostellissa, joka on kyllä kaikkein siistein ja parhaiten sisustettu hostelli missä olemme tähän asti olleet. Huoneet käydään siivoamassa päivittäin, meillä on oma kylppäri ja jopa parveke. Joka ilta saa ilmaisen aterian, mikä nyt ei ole kovin kummoinen, mutta ilmaista apetta silti.

Perjantaina piti herätä todella aikaisin viettämään juhannusaattoa. Otimme suunnaksi Cairnsin sataman ja hyppäsimme kymmenien muiden ihmisten kanssa veneeseen, joka vei meidät ihastelemaan suurta valliriuttaa!

Kohti valliriuttaa!

Hehkeät juhannusneidot :D

Valliriutta ei tietenkään sijaitse vain yhdessä paikassa, vaan se on n. 2300 kilometriä pitkä. Veneellä ajeltiin kuitenkin tunnin verran, ennen kuin pysähdyttiin ensimmäiselle sukelluspaikalle. Päivä ei kuitenkaan ihan niinkuin piti... Minä olin luonnollisesti vastannut aivan liian varoen turvallisuuskyselyyn, ja tämän vuoksi minua kiellettiin sukeltamasta. Kyllä harmitti!! Olin odottanut sukeltamista niin kovasti, ja varsinkin kun Nina on siitä niin kovasti puhunut ja sitä hehkuttanut. Pakkohan se on kuitenkin ymmärtää, että järjestäjien pitää olla varovaisia turvallisuuden kanssa. Minulle luvattiin, että jos tulen takaisin lääkärintodistuksen kanssa, niin pääsen sukeltamaan sitten tulevaisuudessa ilmaiseksi.

Päivä oli kuitenkin kaikinpuolin erinomainen. Pääsin snorklaamaan kaksi kertaa - ensimmäistä kertaa elämässäni. Vedessä oli aluksi melko sumeaa, mutta kun aurinko alkoi paistaa niin koko riutta heräsi eloon. Näin lukemattomia erilaisia koralleja: yksi näytti karvaiselta ja siltä kuin se olisi heilunut tuulessa, jotkut sulkeutuivat kosketuksesta tai varjoista, toiset olivat värikkäitä ja toiset ihmeellisen muotoisia. Myös kalat olivat ihmeellisiä; suosikkini oli kirkkaan sininen kala, joka kävi näykkimässä nokallaan korallin pintaa. Oli hassua nähdä, kuinka sekä minä että kalat kuljimme välillä takaperin voimakkaan merivirran mukana (näky oli niin hassu, että repesin nauruun ja maskiini livahti heti suolaista merivettä). Veden alla on kyllä niin ihmeellisen paljon elämää, että sitä on vaikea käsittää. Näin myös rauskun ja kilpikonnan, sekä meritähtiä joita pääsin myös pitelemään kädessäni. Kun olin palaamassa veneelle, niin yhtäkkiä ympärilläni oli kymmeniä isoja kaloja, jotka eivät olleet moksiskaan läsnäolosani. Ensin säikähdin kovasti, mutta ei niitä voinut kuin jäädä ihailemaan haltioituneena.

Merellä vierähti rattoisasti koko päivä. Meille tarjottiin merilounasta, juustoja ja kakkua. Vetäjät olivat hurjan rentoja ja mukavia, ja minä tykkään eritoten siitä, miten Australiassa kutsutaan ventovieraitakin sanoilla "love" tai "darling." Itse en pystynyt luonnollisesti ottamaan valokuvia veden alla, mutta lisään tähän joitakin kuvia Googlen kuvahausta, jotta näkemistäni ihmeistä saa paremman käsityksen.

Samanlainen meritähti, jollaista sain pitää kädessä.

Kilppari.

Koralliriutta ilmasta.

Lauantaina me sitten lähdettiin viettämään skandinaavista juhannusta. Olimme tavanneet torstaina erään ruotsalaisen pojan, joka kutsui meidät paikallisen ruotsalaisyhteisön pitämälle juhannuspiknikille. Mehän käytiin sitten kaupasta vähän suomalaisia juhannusherkkuja mukaan ja suunnattiin Cairnsin Esplanadille.

Ruotsalaiseen juhannukseen kuuluivat juhannussalko, juomalaulut, ruoka ja juoma. Paikalla oli myös muutamia suomalaisia, ja heidän kanssaan oli todella kiva vaihtaa kuulumisia. Suomalaiset tunnisti hyvin myös siitä, että heidän ilmeensä kirkastui välittömästi, kun tarjosin laivalta ostamiani Sisupastilleja. Päivä oli oikein rento, mutta parasta antia olivat kyllä ne itse grillaamamme herkut: maissia, pekonilla käärittyjä herkkusieniä ja yrttijuustoa, sekä makkaraa.

Omnomnom...

Hieman erilainen juhannus, mutta Sanna tykkäsi kovasti :)

Elämää Darwinissa

Asumme tällä hetkellä jo kolmannessa hostellissamme Darwinissa. Tällä kertaa jouduimme tulemaan (taas) YHA hostelliin. Tämä on kyllä ensimmäinen paikka, jossa meillä on dormissamme oma vessa/suihku ja jääkaappi! Mitä luksusta! Toisaalta meitä ihmetyttää suuresti se, miten YHA hostellit voivat olla niin kalliita muihin hostelleihin nähden. Jäsenille hinta yötä kohti on 33 dollaria, ilman jäsenyyttä 37 dollaria. Jäseneksi liittyminen maksaa 32 dollaria vuodessa. On siis vähän hassua, että vaikka jäsenyydestä kuitenkin maksamaan, niin miksei jäsenhinta ole edes samaa luokkaa tai halvempi, kuin muissa kaupungin hostelleissa (tähän mennessä olemme maksaneet 32 ja 30 dollaria yöltä Darwinissa). Mutta kai se on annettava anteeksi, kun meillä on kerran oma vessa/suihku ja jääkaappi.

Eilen otimme bussin Casuarina-nimiseen ostoskeskukseen. Bussilipusta ei tarvinnut pulittaa kuin 2 dollaria, ja lippu oli voimassa jopa 3 tuntia. Kiertelimme vaateliikkeiden, kirjakauppojen ja markettien alennusmyyntejä, ja teimme muutamia aika mielenkiintoisia löytöjä.

Esimerkiksi...

Löydettiin tämmöinen T-paita, jossa näkyy Helsingin tuomiokirkko, sekä tämmöinen infoiskuteksti.
Voin kertoa, ettei tästä suomenkielisessä tekstissä ollut yhtään kieliopillisesti järkevää lausetta.

Lasten satukirja - asenteella.

Muun muassa nämä löydökset herättivät meissä paljon hilpeittä. Melkein joka kaupassa oli myös Angry Birds -vaatteita.

Täällä Australiassa on myös päässyt maistelemaan hyvin erikoisia juttuja. Eilen esimerkiksi maisteltiin punaista limpparia nimeltä Kirk's, joka maistui aivan lauantaipussin apinakarkeille. Tänään Nina taas söi kirkkaan turkoosia jäätelöä, joka maistui aivan purukumille. Ja kun ottaa vielä huomioon, että täällä ei ollenkaan tunneta maustettuja siidereitä (kaikki siiderit ovat omenaa), niin on tämä varsin hullunkurista!

Nina, Tim Tam ja Kirk's!

Laitoimme muuten työnhakuilmoituksen Gumtreehen. Sieltä löytyy melkein mitä vain, ja se onkin Australiassa matkustavien ja asuvien ehdoton ykkössivusto. Gumtreen kautta voi löytää töitä, kyytejä kaupunkien välillä, kavereita, asuntoja, autoja, eläimiä, tapahtumia, ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. Olemme saaneet jo pari työtarjousta, joista yritämme pähkäillä meille kaikkein sopivamman muun muassa sijainniltaan ja aikatauluiltaan.

Ensiviikon aikana saatan tietää aiheesta lisää...

Kolme viikkoa matkaa takana

Nyt on sitten jo kolme viikkoa siitä, kun lähdin Joensuusta kohti suurta maailmaa. Tuntuu hassulta, kun ajattelee että pisin aika mitä olen ollut poissa kotoa, oli Brightonissa juurikin kolme viikkoa. Ja nyt se sama aika on ohi näin nopeasti. Jännittävää. Tunnen kotiutuneeni tähän maahan sillä lailla, että täällä osaa jo liikkua ja ymmärtää, miten hommat hoidetaan.

Darwinin Mindill Beachillä järjestetään joka torstai ja sunnuntai "Sunset Market", jolloin koko ranta-alue on täynnä elämää. Ranta oli täynnä eri ikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin (sekä paikallisia, että turisteja) ihastelemassa ilta-auringon laskua. Lisäksi alueella oli lukemattomia erilaisia kojuja, joilta sai ostaa ruokaa, virvokkeita, käsitöitä, matkamuistoja ja vaikka mitä. Matkamuistomyymälöitä löytyy Darwinin keskustastakin vaikka millä mitalla, mutta Mindill Beachin markkinoilta voi tehdä oikeasti hyviä löytöjä. Rannalla oli muutama musisoijakin esiintymässä, ja minusta parasta oli kun sai kuunnella didgeridoon musiikkia. Ihastuimme kyllä täysin markkinoiden tunnelmaan, joka oli kuin suomalaisilta festivaalilla (ilman sitä viinanhuuruista örinää).

Maanantaina Australiassa oli kansallinen vapaapäivä, koska Englannin kuningatar Elisabetilla on syntymäpäivä. Oikeasti hän on kyllä syntynyt aiemmin keväällä, mutta kesäkuussa tulee 60 vuotta täyteen siitä, kun hän astui valtaan. Lontoossa järjestettyä syntymäpäiväkonserttia pystyi seuraamaan täällä monena iltnaa, ja vielä tällä viikolla se oli puheenaiheena radiossa. Eilan mukaan australialaiset ovat jakaantuneet vähän kahtia niihin, jotka haluaisivat irtautua kokonaan Britanniasta, ja niihin, jotka haluavat edelleen olla osa Kansainyhteisöä.

Niin ja pitää vielä kertoa, että olemme päättäneet pysyä kaukana kaikista hostelleista, joiden nimessä esiintyy sana "chili." Vaihdoimme ensimmäisestä hostellistamme tien toiselle puolen, hostelliin nimeltä "Melaleuca on Mitchell." (Nimestä olemme repineet paljon iloa irti...) Darwinissa on tällä hetkellä kiireisin sesonkiaika, joten joudumme luultavasti muuttamaan vielä pariin otteeseen.

Palaamisiin!

Etelästä pohjoiseen

Noniin, viimepäivityksestä onkin jo vähän aikaa :) Kuluneen viikon aikana on nähty ja koettu todella paljon! Siltä varalta, että Suomessa on uutisoitu Itä-Victorian tulvista, niin ei hätää - ne olivat lähimmilläänkin meistä 200km päässä. Katoomba ja sitä mukaa Sydney on nyt jäänyt taaksemme, kuten myös eteläiset suurkaupungit Canberra ja Melbourne.

Harmitti ihan järjettömästi, kun maanantaina oli niin kaunis ja kirkas ilma! Koko viikonlopun oli kuitenkin satanut vettä, emmekä olleet nähneet yhtään mitään Blue Mountainsien upeista maisemista. Meidän tuuria ja julmaa ironiaa...

Sydneyn keskusasemalla hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti etelää ja Australian pääkaupunkia Canberraa. Matka taittui rattoisasti noin kolmessa tunnissa. Uuden viikon ohjelmassa oli tavata mummoni tuttuja hänen Australia-ajoiltaan. Canberrasta löytyikin entinen varkautelainen Eila, joka asuu poikansa Raymondin kanssa Curtinin kaupunginosassa hyvin lähellä keskustaa. Molemmat olivat äärimmäisen mukavia ihmisiä: meitä hemmoteltiin aamiaisella, kaupunkikierroksella ja illallisella kreikkalaisessa ravintolassa. Kiertelimme Australian kansallismuseossa ja nousimme yli 800 metrin korkeuteen ihailemaan Canberraa näköalatornista. Päivän kruunasi kuitenkin se, että näimme ensimmäistä kertaa kenguruita! Läheisellä golfkentällä niitä loikki ainakin tusina! Oltiin Ninan kanssa niin innoissamme, että Eilan piti jättää auto tien varteen, että me pääsimme taivaltamaan näköetäisyydelle. Kamerasta oli valitettavasti loppunut aiemmin päivällä akku, joten tapauksesta ei ole todistusaineistoa.

Näin kielitieteilijän näkökulmasta Eilan ja Raymondin kommunikointia oli hirmu mielenkiintoista seurata. Eila, joka asuu Australiassa jo kuudettakymmenettä vuotta, on puhunut aina lapsilleen suomea. Lapset Sharon ja Raymond ovat kuitenkin oppineet englannin kielen asuinympäristöstään. Keskenään he puhuivat jonkinnäköistä englannin ja suomen sekoitusta. Sitä piti itsekin aina miettiä, että kummalla kielellä on kohteliaampaa puhua

Lähdimme yötä myöten jatkamaan matkaa Melbourneen bussilla. (Siirtymä ei tapahtunut ongelmitta... Jostain syystä netistä ostamani bussiliput eivät olleet kirjautuneet Greyhoundin järjestelmään, joten jouduin maksamaan lippuni uudestaan – kallimmalla hinnalla – päästäkseni kyytiin. Nyt on sitten odotettava, että maksut näkyvät verkkopankkini tilitapahtumissa, jotta voin alkaa vaatia Greyhoundilta palautuksia.)

Olimme ottaneet yhteyttä toiseen mummoni tuttavaan, Barbaraan. Hän tuli miehensä Allanin kanssa hakemaan meidät heti aamiaiselle. Heidän kanssaan olin ollut yhteydessä vain puhelimitse, joten tapaaminen jännitti kyllä kovasti. Barbara on tuntenut nuoren mummini Australiassa, ja osasi kertoa hänestä paljon sellaista, mitä en ole koskaan kuullut. En voi varmasti koskaan kuvailla tarpeeksi hyvin sitä, miten erityisiä ihmisiä tapasimme. Australialaisten vieraanvaraisuus on kyllä niin lämmintä ja anteliasta, että siinä on suomalaistyttö ihan hämillään. Ensinnäkin he olivat varanneet meille oman hotellihuoneen, vaikka olisimme mielellämme nukkuneet heidän sohvannurkkassaan kuten oli alunperin ollut puhetta. He ajeluttivat meitä ympäri Melbournea, käyttivät eläintarhassa (oih, se oli upea päivä!), huolehtivat meidän ruokailuistamme ja hyvinvoinnistamme ja ostivat vieläpä Ninalle niskatyynyn. Tuntui välillä jopa pahalta, kun emme saaneet kieltäytyä mistään mitä he halusivat meille tarjota. He olivat myös todella kiinnostuneita meidän kulttuuristamme ja suomalaisesta yhteiskunnasta. (Etenkin Allan tykkäsi käydä pitkiä keskusteluja kanssamme, ja muistutti tällä lailla kovasti hyvää ystävääni Hessua.)

Perjantaiaamuna heräsimme aikaisin lentokoneeseen, joka vei meidät Perthin kautta pohjoiseen kaupunkiin Darwiniin. Kaupunki on pienempi kuin eteläiset suurkaupungit, mutta se tuntuu olevan täynnä elämää. Darwin eroaa paljon etenkin Canberrasta ja Melbournesta, jotka ovat molemmat täysin suunniteltuja ja tarkoituksellisesti rakennettuja kaupunkeja. Etenkin Canberrassa tämä näkyi siten, että kaupungin keskustakin on erittäin siisti. Darwinista meidän olisi tarkoitus etsiä vähäksi aikaa töitä (mahdollisesti heinäkuun yli), jotta voimme matkustella sitten lopputalvesta hieman enemmän. Kuten arvata saattaa, niin pohjoisen kaupungeissa on parhaillaan kiireisin sesonki, kun muualla on paljon viileämpää. Kaikki hostellit tuntuvat olevan täyteen buukattuja, eikä mistään tunnu saavan majapaikkaa, ellei ole varannut etukäteen. Sitä paitsi maksamme täällä 10 dollaria enemmän yötä kohti kuin Sydneyssä, mutta asumme silti lähes samantasoisessa paikassa.

Lämpöä on tällä hetkellä +28, ja kunhan se pysyykin alle +30:n, niin minäkin saatan jopa viihtyä täällä...

Loppuun vielä muutama kuva Melbournen eläintarhasta. Olisin ladannut enemmänkin, mutta meillä on pieniä ongelmia nettiyhteyden kanssa...

Silitimme kenguruita!!!

Salakavala Bondi ja mystinen Katoomba

Hoplaa! Maltoin jättää jopa kokonaisen yhden päivän välistä, kun en päivittänyt blogia ollenkaan :) Tähän tuntuu kyllä jäävän koukkuun.

Ensiksi kerron seikkailustamme Sydneyn Bondi Beachillä.

Ranta oli täynnä surffaajia, mutta ei juuri ollenkaan uimareita.

Otimme hostelliltamme junan Bondi Junctionille, josta ajattelimme näppärästi kävellä sitten Bondin rannalle. Matka ei ollutkaan ihan niin lyhyt kuin kartalla näytti, mutta reilun puolen tunnin tallustamisen jälkeen (meri häämötti pitkään kaukaisuudessa, mutta ei vain tuntunut lähestyvän millään!) pääsimme viimein nauttimaan merenrannasta.

Rannalla oli kyllä todella upeaa, vaikka ilma ei ollutkaan mitenkään lämmin (ehkä +15 ja pilvistä). Pitihän sitä nyt kuitenkin päästä omine varpaineen pehmeää hiekkaa kokeilemaan...

Olisi tietysti pitänyt arvata, että me tyhmät turistit innostutaan liian herkästi valokuvaamaan ja riekkumaan rannalla niin, että keskittyminen herpaantuu... Jostakin tuli sitten yhtäkkiä aalto, joka pyyhkäisi kaikkien tavaroidemme ylitse! Kaikki kengät, sukat, reput, takit ja kameralaukku (sen otin raskaiten..) olivat märkiä ja täynnä hiekkaa! Nöyrinä hiipparoimme sitten mahdollisimman huomaamattomasti pois rannalta ja kävimme kuivattelemaan ja puhdistelemaan vaatteita hiekasta.

Nina kaatamassa vettä pois kengistään.
Ne olivat märät vielä monta päivää, ja hiekka piti imuroida niistä pois.

Reissu päättyi siten melko lyhyeen, sillä otimme bussin ensin Bondi Junctionille ja sitten junalla takaisin hostellille lämpimään. Siinä olikin viimeinen seikkailumme Sydneyn ydinkaupungista.

Ilokseni voin kuitenkin nyt ilmoittaa, että olemme päässeet siirtymään entisestä hostellistamme pois! Sen sisätiloista ei kyllä ilennyt ottaa edes valokuvia, ettei siellä kotopuolessa hermoilla siitä, millaisissa oloissa ne hullut asuu... (heh). Nyt kun olemme saapuneet paljon parempaan paikkaan, niin sitä arvostaa jopa sellaista asiaa kuin saippuaa ja käsipyyhettä vessassa. Niin ja Chili Bluessa näin yhtenä yönä sellaista unta, että minun mukanani Suomeen tuli takaisin pari torakkaa, jotka sitten lisääntyivät huimaa vauhtia Suomessa ja yhtäkkiä uutiset oli täynnä ilmoituksia siitä, kuinka valtaisat torakkalaumat ovat katkoneet teitä ja niin edelleen :D Ei niitä oliota nyt ihan niin paljon jaloissa pyörinyt, mutta ehkä olin alitajunnassani ihan paniikissa niistä.

Perjantaiaamuna kävimme noutamassa ANZ-pankistamme luottokortit ja otimme heti junan Katoomban pikkukaupunkiin. Kaupunki sijaitsee käytännössä myöskin Sydneyssä, mutta sinne oli kuitenkin kahden tunnin junamatka. Täällä on ollut melko viileää ja sateista, mutta hostelli, the Flying Fox nimeltään, on aivan ihana verrattuna Chili Bluehun.

Vaikka maksamme paikasta muutaman dollarin enemmän yöltä, on se selvästikin sen arvoista. Paikkaa pitävät Ross ja Wendy, jotka ovat molemmat todella huomaavaisia ja ystävällisiä. Rossille oli todella tärkeää antaa meille lauantaiaamuna neuvoja hyvistä nähtävyyksistä. Täällä on myös joka päivä kuudesta yhdeksään niin kutsuttua "sosiaalista aikaa", jolloin oleskelutiloissa ei saa olla läppäreiden kanssa. Aamupala on ilmainen, ja saapumisiltanamme Rossa laittoi kaikille vielä tosi hyvää kasvispastaa. Kyllä meitä nyt hemmotellaan!

Toisinaan hostelli on tosin hieman kylmä, koska Ross haluaa säästää energiaa.

Lauantaina läksimme sitten kohti Blue Mountainsia (Siniset vuoret), joka on paikan suurin nähtävyys. Viikonloppuisin pikkukaupunkiin virtaa paljon Sydneyläisiä arkea pakoon. Meille sattui tietysti taas niin hyvä tuuri, että koko päivä on ollut todella sateinen. Koko vuoristo on ollut paksun sumun peitossa, eli emme nähneet kuuluisista sinisistä vuorista juuri mitään. Sehän ei estä meitä tietysti ottamasta kuvia...

Taustalle voitte kuvitella Blue Mountainsin koko komeudessaan.

Vertailun vuoksi tämä kuva Googlen kuvahausta.
Tuolta siellä PITÄISI näyttää!

Ei hullumpi paikka kesämökille.

Pienempi vesiputous.

Upeaa kasvillisuutta.

Isomman vesiputouksen alkupäässä.

Jo pelkästään upean luonnon takia kannatti kyllä käydä kiertelemässä ja katselemassa paikkoja, että ei sinänsä harmita. Eikä kunnon kävelylenkki koskaan maksa mitään.

Ensi viikolla jätämme Sydneyn joksikin aikaa kokonaan taaksemme, mutta siitä lisää myöhemmin!