On taas vuokranmaksupäivä. Tuntuu aina, että vastahan minä sen eilen maksoin. Toisaalta aika ainakin kulkee nopeasti kun eletään viikko kerrallaan. Olin taas tiistaina ja keskiviikkona tarroittamassa banaaneja, ja toivon hartaasti, että tästä on kehkeytynyt minulle se "vakityöpaikka." Olen jo tottunut työtahtiin ja tykkään kovasti työnantajastani ja työkavereistani. Ainoa ärsyttävä asia on se, että kukaan ei muista/osaa/vaivaudu opettelemaan etunimeäni… Aina kun työkavereiden pitäisi pyytää minua esimerkiksi lykkäämään pahvilaatikoita hihnalla eteenpäin, he käskevät irlantilaisen työkaverini välittää viestin minulle, koska työskentelemme vastakkain. Toisinaan muistamista helpottaa se, että tavaan nimeni kirjain kirjaimelta, mutta englanninkielisten on jostain syystä vaikea käsittää kaksoiskonsonanttia. Banaanifarmilla kiertää varmaan niin paljon eri työntekijöitä, etteivät työkaverit sitten vain viitsi nähdä vaivaa opetellakseen vaikeaa ja eksoottista nimeäni ulkoa. Toisaalta minulle on ihan sama mitä versiota nimestäni käytetään, kunhan minulle vain puhuttaisi suoraan. Olen niin kateellinen Ninalle, jonka nimi on kansainvälinen...
Työviikkoni vaikuttaisi olevan nyt sitten tältä erää ohi. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, tuleeko joltain farmilta lisää ilmoituksia työpaikoista. Hostellissamme on seinällä lista, jossa näkyy kaikkien asukkaiden nimet ja työpäivät. Vaikka koko viikko näyttäisi tyhjältä, Jinille ja Ruairille saatetaan ilmoittaa muutaman tunnin varoitusajalla, että jonnekin tarvitaan työvoimaa. Usein tällaiset äkkilähdöt tulevat loppuviikosta. Pääsin viime viikolla pariksi päiväksi nostamaan perunaa, ja Ninakin lähti juuri hetki sitten kurpitsamaalle. Näistä töistä maksetaan usein vielä käteisellä, jolloin niistä ei tarvitse maksaa veroa.
Toisaalta, jos asuu täällä hostellissa ilman vakituista työpaikkaa ja joutuu odottelemaan näitä viimehetken sijoituksia, niin aika täällä Athertonissa käy helposti pitkäksi. Kaupunki on niin pieni ja kaukana kaikkialta (ainakin näin suomalaisen mittakaavalla), ettei täällä ole juuri tekemistä. Olemme Ninan kanssa lukeneet jo ison läjän kirjoja (useimmissa hostelleissa on kirjojenvaihtohylly, josta saa ilmaiseksi viedä lukemista ja jättää vanhoja kirjoja tilalle), ja seuraavaksi alamme käydä läpi elokuvia, joita saimme kopioida brittiläisten asukkaiden ulkoiselta kovalevyltä.
Ei siis kovin ihmeellistä päivitystä tällä kertaa… Hostellin internetyhteyskin on niin huono, etten pysty laittamaan kuvia paikasta. Hyvin kuitenkin menee ja meille on kehittynyt omanlaisemme arki täällä hostellissa. Palaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti