Kaksi viikkoa jäljellä...

...siihen, että hyppäämme Ninan kanssa laivaan.
Kaksi viikkoa ja yksi päivä lentoon.
Kaksi viikkoa ja kaksi päivää siihen, että olemme Pekingissä.
(Nina löysikin jo meille ensimmäisen pysähdyspaikan...)

Jos laskin oikein niin Sydneyssä olemme Suomen aikaan nähden lauantain ja sunnuntain välisenä keskiyönä. Tuolloin Sydneyssä on kello jo kahdeksan aamulla. Tuntuu jännältä kun ei tiedä mitä odottaa tuolta aikaerorasitukselta. Saa nähdä miten keho reagoi kahdeksan tunnin aikaeroon.

Vielä pitäisi jaksaa keskittyä kahteen koulutehtävään. Vietän yhden viikon vielä kotikylän kulmilla ja yritän nähdä perhettä ja sukua. Toisaalta on hyvä, että on ollut paljon tekemistä ja hoidettavaa tässä ennen matkaa, mutta toisaalta tuntuu että aika käy vähiin - minkä ei toisaalta pitäisi olla huono asia. Tuntuu ristiriitaiselta olla innoissaan lähtemisestä, kun jää kuitenkin kova ikävä ja huoli läheisistä täällä kotona. Ja toisaalta ei sitä voi elää niin, ettei koskaan uskalla tehdä mitään muiden takia.

Joo, seuraavasta kirjoituksesta yritän tehdä vähän pirteämmän!