Kaksi ensimmäistä päivää

Noniin, nyt sitä on sitten päästy perille ja alettu pikkuhiljaa toipua ensishokista.

Pekingin lentokentällä meille selvisi syy siihen, miksi tuleva lentomme kestää niinkin kauan kuin 14 tuntia ja 50 minuuttia: lento kiertää Shanghain kautta. Tämä tuli meille täydellisenä yllätyksenä. Ensiksi asia suututti, koska oltiin jo tässä vaiheessa jumitettu koneessa yön yli (erittäin niukoilla yöunilla), ja tuntui että meidän täytyisi istua siellä vielä lisää vähän kuin ”turhaan.”

Lentokentän ilmainen (ja valikoiva) Internet-yhteys ei myöskään laskenut meitä jostain syystä päivittämän blogia tai käymään Facebookissa. Meillä oli (onneksi) vähemmän aikaa tapettavana kuin Ruotsissa, mutta ehdimme silti syödä (kävimme kiinalaisessa pikaruokalassa, jossa söimme meille hyvin tuntemattomia ruokalajeja...) ja ostaa Kiinassa ja Australiassa käyvän adapterin.

Minun mangopirtelö ja Ninan jätski.

Riisiä, lihaa, omppumehua, kasviksia, sekä jotain tuntematonta.

Meitä ihmetytti hieman, miksi samalla lentonumerolla oli lähdössä porukkaa kahdelta eri portilta. Niiden, jotka lähtivät Sydneyyn, oli laskeuduttava alimpaan kerrokseen ja kuljettava bussilla lentokoneeseen. Toinen porukka oli taas lähdössä pelkästään Shanghaihin, mutta he nousivat eri portilta kyytiin. Otaksuimme, että Sydneyyn lähtijät sijoitetaan koneen peräosaan, koska emme nouse välilaskun aikana koneesta ja näin siirtymä on helpompi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Shanghain kentällä kaikkien oli poistuttava lentokoneesta, ja jatkolentolaiset kierrätettiin vielä kerran turvatarkastusten läpi ja lopulta samaa käytävää pitkin koneeseen, josta olimme lähteneetkin. Tämä järjestely jää meille mysteeriksi.

Shanghain koneessa oli se hyvä puoli, että jokaisella oli omat tv-ruudut katseltavana. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä!

En nukkunut paljon myöskään tuolla lennolla. Kun lopulta laskeuduimme Sydneyyn, tuntui että olimme matkustaneet jo ikuisuuden. Olemme koko matkan ihmetelleet sitä, miksi matka ei ole jännittänyt kumpaakaan meistä, ei edes lentokoneessa. Tuntui suurelta helpotukselta kuulla viimeinkin jonkun puhuvan englantia sujuvasti (anteeksi vain, Air Chinan henkilökunta).

Shanghain lentokentällä.

Rakas laukku, kuinka kaipasinkaan sinua!

Kings Crossin metroasema

Otimme lentokentältä bussin City Centraliin, josta taas pääsimme metrolla kätevästi King's Crossin asemalle. Hostellimme sijaitsee aivan sen läheisyydessä. Olimme saapuneet kuitenkin tunnin etuajassa, emmekä päässeet vielä sisään. Jätimme laukut respaan ja lähdimme etsimään ruokaa ennen kuin palaisimme. Tuona aikana käppäilimme ihmeissämme ympäriinsä, ihastelimme palmuja ja nuuskuttelimme ilmaa. (Meitä huvitti kauheasti muun muassa se, että jalankulkijoiden liikennevaloista kuuluu lasten laseraseelta kuulostava ääni joka kerta, kun valo muuttuu vihreäksi.) Olimme niin rättiväsyneitä, että kun viimein pääsimme hostellihuoneeseemme, rojahdin yläpunkkaani nukkumaan ja puolitoista tuntia hävisi sen siliän tien.

Myöhemmin kävi ilmi, että huoneessamme asuu kaksi suomalaista miekkosta, jotka ovat kierelleet Australiassa jo lähes vuoden päivät. Heiltä olemme saaneet paljon neuvoja ja vinkkejä. Huoneessa on 4 kahden hengen punkkaa, joissa asui tullessamme neljä miestä ja neljä naista (meidät mukaanlukien). Meidän ensimmäinen päivämme menikin lähinnä heihin ja kaupunkiin tutustuessa. Pää onkin vielä sen verran pyörällä, että tarvitsemme varmasti kaikki nämä neljä päivää siihen, että pääsemme aikaero-, ja kulttuurishokin yli.

Ainiin, tapasin pari torakkaakin eilisen aikana. Se on Sydneyssä ihan normaalia, ja toisen suomalaisen huoneasukin mukaan kannattaa vasta sitten alkaa huolestua kun niitä ei näy missään.

Sinnittelimme valvoa yhdeksään asti, jonka jälkeen viimein luovutimme ja sallimme itsemme käydä nukkumaan. Minua ei häirinnyt ollenkaan edes se, että lähes kaikki muut huonetoverit juhlivat samassa huoneessa, tuuletin pauhasi pääni vieressä ja kaikki kirkkaimmat valot olivat päällä. Olimme ajatelleet, että nukumme puoli yhdeksään, jonka jälkeen lähdemme tehokkaana liikkelle hoitamaan virallisuuksia kaupungilla. Jostain kumman syystä vedimme kuitenkin sikeitä lähes kahteen asti päivällä! (Tämä ei ollut ollenkaan hyvä veto, koska maanantain ja tiistain välisenä yönä en sitten taas nukkunut ollenkaan).

Kun siis viimein pääsimme liikkeelle, suunnistimme ensimmäisenä käymään omassa pankissamme, ANZ:ssä. Se sijaitsee Martin Place -nimisellä alueella, joka on aivan eri luokkaa kuin Kings Cross. Ympärillä on toinen toistaan hienompia kerrostaloja, merkkiliikkeitä, ravintoloita ja sen sellaista. Pankissa meitä palveltiin erittäin ystävällisesti, ja pelkästään passia näyttämällä saimme tilimme aktivoitua. Olimme siirtäneet varoja tilille etukäteen, mutta joudumme odottamaan viisi työpäivää, että saadaan pankkikortit. Tästä syystä jouduttiin muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiamme siitä, että pysyisimme Sydneyssä vain torstaihin asti.

Pankista lähdimme käppäilemään kohti tuota ihmeellistä nähtävyyttä, jonka molemmat halusimme palavasti nähdä – Sydneyn oopperataloa. Oli se vaan niin nätti.

Oopperatalo päivällä.

Oopperatalo yöllä.

Kiertelimme Circular Quaytä pitkin ja löysimme sieltä monta valoon liittyvää taideteosta, jotka herättivät ihmetystä ja kysymyksiä. Huomasimme, että kuuden jälkeen alkaa valotaideteostapahtuma. (Ei tullut muuten Suomesta lähtiessä mieleen, että koska täällä on talvi, niin pimeäkin tulee jo kuuden jälkeen.) Kiertelimme alueella yli neljä tuntia katsellen ja kummastellen näitä nähtävyyksiä, tässä niistä muutama:

Upea valoshow.

Interaktiivinen keksintö - liikkeen avulla piti soittaa Gotyen kappaletta.

Underbrella! (Kuva on harmillisen pimeä...)

Kuvia olisi vielä paljon lisääkin, mutta tällä hostellin ilmaisella netillä on järjettömän tuskallista ladata kuvia... Lisäilen niitä sitten silloin tällöin - jos jaksan. Nyt on parempi kuitenkin lopettaa netin kanssa taistelu tältä päivältä. Jos ei mitään informoitavaa ilmaannu tässä parin päivän aikana, niin seuraava postaus saattaa tulla vasta loppuviikosta :) Palaamisiin!