Havaintoja Sydneystä

Sain tiistaina huomata ensimmäisen kerran, että australialainen kahvikulttuuri on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Huonekaverimme olivatkin jo varoitelleet, että kunnon kahvikupillista on vaikea löytää. Heidän teoriansa mukaan täällä ei välttämättä pestä kahvinkeittimiä yhtä tehokkaasti kuin meillä (tämä tulee varmasti järkytyksenä hyvälle ystävälleni Saulille). Olimme aamiaisella kaupungilla, ja vaikka paikan kahvi valmistettiin oikealla kahvikoneessa (ei siis pikakahvina), oli siinä silti jotain todella häiritsevää. Myöhemmin samana iltana yritin turhaan tilata tavallista maitokahvia, jota ei ilmeisesti tunneta täällä päin. (Terveisiä vain kotiinpäin, sinä siellä joka saat joka päivä nautiskella upouuden Moccamasterin kahvista...) Voi sitä päivää kun saan ensimmäisen kupin kahvia kotona Suomessa.

Päätimme tiistaina viihdyttää itseämme käymällä katsomassa Tim Burtonin elokuvan Dark Shadows. King's Crossin toisessa päässä sijaitseva elokuvateatteri oli todella hienostunut. Omituista oli, että porukkaa tuli saliin take away -kahvikuppien ja viinilasillisten kanssa. Ihmettelimme myös, miksi salin käytävä kulkee juuri salin keskellä, eikä sen reunassa. Eikä elokuvissa käynti mitään halpaa lystiä ole täällä, niinkuin ei mikään muukaan. Se olikin ensimmäisiä opetuksia, mitä muut suomalaiset ovat kertoneet: täällä rahaa kuluu väkisin paljon. (Toki olen itse sitä mieltä, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan tilanteeseensa aika paljon).

Hostellissamme vilisti maanantain ja tiistain aikana yhteensä kuusi suomalaista. Me, huoneemme pojat ja kaksi oululaista tyttöä, jotka ovat ähdössä loppuviikosta takaisin kotiinpäin. Keskiviikkoaamuna suomalaisvahvistuksemme kutistui huoneessamme puoleen, kun pojat lähtivät ajelemaan Brisbanen kautta kohti pohjoista. Suomalaisten reissaajien kokemuksia on ollut hurjan mielenkiintoista kuunnella, ja heistä on ollut todella suuri apu jo tässä vaiheessa. Kaikkein paras anti heiltä on ollut kuitenkin se, että kaikki ovat vakuutelleet sitä, että töitä kyllä saa. Toiset suomalaiset ovat luottaneet Gumtreen palveluun, toiset ovat listautuneet työnhakutoimistoon ja saaneet muutamassa päivässä työpaikkailmoituksen. Meistäkin alkaa siis tuntua, ettei meillä ole mitään hätää, emmekä töiden löytymisestä ole juurikaan stressanneet.

Keskiviikkona käveltiin King's Crossilta alas Woolloomooloon satamaan (kyllä, se on sen oikea nimi) ja sieltä kohti Royal Botanic Gardenia. Saimme ihastella upeita maisemia, eksoottisia kasveja (puita, pensaita, marjoja ja kukkia) ja kiehtovia eläimiä (erilaisia lintuja ja jopa lepakoita). (Infotaulussa kehotettiin halaamaan puita, ja Nina pitikin tästä huolen.) Hämmästelimme aluksi sitä, miksi vastaamme tuli satoja ja aina vain SATOJA hölkkääjiä. Luulimme ensiksi kyseesä olevan jonkinlainen maratooni, mutta kellään ei ollut kilpailunumeroita. Matkakirjamme Lonely Planet kuitenkin opettaa, että Martin Placen toimistotyöntekijöiden työpäivään kuuluu reipasta urheilua, ja tästä syystä monet lähtevät työporukalla lenkkeilemään. Kiehtovaa.

Taustalla näkyy Martin Placen kerrostalot.

 

 

Oopperatalo ja Harbour Bridge

Nina kolossa.

Khukka.

Toinen khukka.

Australian valkoinen ibis.

Australialinen lepakko, flying fox.

Lähdimme puistosta kohti toista erikoista aluetta: Darling Harbouria. Alue oli todella kaunis. Sataman läheisyydessä oli pieni vesipuisto ja paljon suihkulähteitä. Kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa kiertelemässä ostoskeskuksessa nähdäksemme, millaisia liikkeitä Australiasta löytyy (Nina on hämillään siitä, mistä ostaa tulevat vaatteensa kun H&M:ää ei ole täälä). Kävimme ainakin neljässä eri UGG-liikkessä, parissa koruliikkeessä ja matkamuistomyymälöissä. Tässä vaiheessa emme tahdo tuhlata järjettömästi rahaa kun sitä ehtii mitä ilmeisemmin tekemään kuitenkin. Illan päätteeksi kävimme kuitenkin syömässä Hard Rock Caféssa.

Darling Harbour.

Yksi monista suihkulähteistä.

Darling Harbour illalla.

Tänään torstaina käytiin seikkailemassa Bondi beachillä, mutta siitä tuleekin niin paljon kerrottavaa, että taidan jättää sen huomiseen. Meillä on myös suuria suunnitelmia viikonlopulle, josta kerrotaan myöhemmin! :)

Kaksi ensimmäistä päivää

Noniin, nyt sitä on sitten päästy perille ja alettu pikkuhiljaa toipua ensishokista.

Pekingin lentokentällä meille selvisi syy siihen, miksi tuleva lentomme kestää niinkin kauan kuin 14 tuntia ja 50 minuuttia: lento kiertää Shanghain kautta. Tämä tuli meille täydellisenä yllätyksenä. Ensiksi asia suututti, koska oltiin jo tässä vaiheessa jumitettu koneessa yön yli (erittäin niukoilla yöunilla), ja tuntui että meidän täytyisi istua siellä vielä lisää vähän kuin ”turhaan.”

Lentokentän ilmainen (ja valikoiva) Internet-yhteys ei myöskään laskenut meitä jostain syystä päivittämän blogia tai käymään Facebookissa. Meillä oli (onneksi) vähemmän aikaa tapettavana kuin Ruotsissa, mutta ehdimme silti syödä (kävimme kiinalaisessa pikaruokalassa, jossa söimme meille hyvin tuntemattomia ruokalajeja...) ja ostaa Kiinassa ja Australiassa käyvän adapterin.

Minun mangopirtelö ja Ninan jätski.

Riisiä, lihaa, omppumehua, kasviksia, sekä jotain tuntematonta.

Meitä ihmetytti hieman, miksi samalla lentonumerolla oli lähdössä porukkaa kahdelta eri portilta. Niiden, jotka lähtivät Sydneyyn, oli laskeuduttava alimpaan kerrokseen ja kuljettava bussilla lentokoneeseen. Toinen porukka oli taas lähdössä pelkästään Shanghaihin, mutta he nousivat eri portilta kyytiin. Otaksuimme, että Sydneyyn lähtijät sijoitetaan koneen peräosaan, koska emme nouse välilaskun aikana koneesta ja näin siirtymä on helpompi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Shanghain kentällä kaikkien oli poistuttava lentokoneesta, ja jatkolentolaiset kierrätettiin vielä kerran turvatarkastusten läpi ja lopulta samaa käytävää pitkin koneeseen, josta olimme lähteneetkin. Tämä järjestely jää meille mysteeriksi.

Shanghain koneessa oli se hyvä puoli, että jokaisella oli omat tv-ruudut katseltavana. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä!

En nukkunut paljon myöskään tuolla lennolla. Kun lopulta laskeuduimme Sydneyyn, tuntui että olimme matkustaneet jo ikuisuuden. Olemme koko matkan ihmetelleet sitä, miksi matka ei ole jännittänyt kumpaakaan meistä, ei edes lentokoneessa. Tuntui suurelta helpotukselta kuulla viimeinkin jonkun puhuvan englantia sujuvasti (anteeksi vain, Air Chinan henkilökunta).

Shanghain lentokentällä.

Rakas laukku, kuinka kaipasinkaan sinua!

Kings Crossin metroasema

Otimme lentokentältä bussin City Centraliin, josta taas pääsimme metrolla kätevästi King's Crossin asemalle. Hostellimme sijaitsee aivan sen läheisyydessä. Olimme saapuneet kuitenkin tunnin etuajassa, emmekä päässeet vielä sisään. Jätimme laukut respaan ja lähdimme etsimään ruokaa ennen kuin palaisimme. Tuona aikana käppäilimme ihmeissämme ympäriinsä, ihastelimme palmuja ja nuuskuttelimme ilmaa. (Meitä huvitti kauheasti muun muassa se, että jalankulkijoiden liikennevaloista kuuluu lasten laseraseelta kuulostava ääni joka kerta, kun valo muuttuu vihreäksi.) Olimme niin rättiväsyneitä, että kun viimein pääsimme hostellihuoneeseemme, rojahdin yläpunkkaani nukkumaan ja puolitoista tuntia hävisi sen siliän tien.

Myöhemmin kävi ilmi, että huoneessamme asuu kaksi suomalaista miekkosta, jotka ovat kierelleet Australiassa jo lähes vuoden päivät. Heiltä olemme saaneet paljon neuvoja ja vinkkejä. Huoneessa on 4 kahden hengen punkkaa, joissa asui tullessamme neljä miestä ja neljä naista (meidät mukaanlukien). Meidän ensimmäinen päivämme menikin lähinnä heihin ja kaupunkiin tutustuessa. Pää onkin vielä sen verran pyörällä, että tarvitsemme varmasti kaikki nämä neljä päivää siihen, että pääsemme aikaero-, ja kulttuurishokin yli.

Ainiin, tapasin pari torakkaakin eilisen aikana. Se on Sydneyssä ihan normaalia, ja toisen suomalaisen huoneasukin mukaan kannattaa vasta sitten alkaa huolestua kun niitä ei näy missään.

Sinnittelimme valvoa yhdeksään asti, jonka jälkeen viimein luovutimme ja sallimme itsemme käydä nukkumaan. Minua ei häirinnyt ollenkaan edes se, että lähes kaikki muut huonetoverit juhlivat samassa huoneessa, tuuletin pauhasi pääni vieressä ja kaikki kirkkaimmat valot olivat päällä. Olimme ajatelleet, että nukumme puoli yhdeksään, jonka jälkeen lähdemme tehokkaana liikkelle hoitamaan virallisuuksia kaupungilla. Jostain kumman syystä vedimme kuitenkin sikeitä lähes kahteen asti päivällä! (Tämä ei ollut ollenkaan hyvä veto, koska maanantain ja tiistain välisenä yönä en sitten taas nukkunut ollenkaan).

Kun siis viimein pääsimme liikkeelle, suunnistimme ensimmäisenä käymään omassa pankissamme, ANZ:ssä. Se sijaitsee Martin Place -nimisellä alueella, joka on aivan eri luokkaa kuin Kings Cross. Ympärillä on toinen toistaan hienompia kerrostaloja, merkkiliikkeitä, ravintoloita ja sen sellaista. Pankissa meitä palveltiin erittäin ystävällisesti, ja pelkästään passia näyttämällä saimme tilimme aktivoitua. Olimme siirtäneet varoja tilille etukäteen, mutta joudumme odottamaan viisi työpäivää, että saadaan pankkikortit. Tästä syystä jouduttiin muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiamme siitä, että pysyisimme Sydneyssä vain torstaihin asti.

Pankista lähdimme käppäilemään kohti tuota ihmeellistä nähtävyyttä, jonka molemmat halusimme palavasti nähdä – Sydneyn oopperataloa. Oli se vaan niin nätti.

Oopperatalo päivällä.

Oopperatalo yöllä.

Kiertelimme Circular Quaytä pitkin ja löysimme sieltä monta valoon liittyvää taideteosta, jotka herättivät ihmetystä ja kysymyksiä. Huomasimme, että kuuden jälkeen alkaa valotaideteostapahtuma. (Ei tullut muuten Suomesta lähtiessä mieleen, että koska täällä on talvi, niin pimeäkin tulee jo kuuden jälkeen.) Kiertelimme alueella yli neljä tuntia katsellen ja kummastellen näitä nähtävyyksiä, tässä niistä muutama:

Upea valoshow.

Interaktiivinen keksintö - liikkeen avulla piti soittaa Gotyen kappaletta.

Underbrella! (Kuva on harmillisen pimeä...)

Kuvia olisi vielä paljon lisääkin, mutta tällä hostellin ilmaisella netillä on järjettömän tuskallista ladata kuvia... Lisäilen niitä sitten silloin tällöin - jos jaksan. Nyt on parempi kuitenkin lopettaa netin kanssa taistelu tältä päivältä. Jos ei mitään informoitavaa ilmaannu tässä parin päivän aikana, niin seuraava postaus saattaa tulla vasta loppuviikosta :) Palaamisiin!

Krokotiilirokkia

Matka on alkanut! Kyllä osaa turruttaa näköjään tuo yhdenkin tunnin aikaero, huhhuh... :D Illalla hypättiin laivaan ja käytiin ostamassa Tax Freestä paljon matkaevästä - eritoten salmiakkia. (Ollaan myöskin ihasteltu matkustavia japanilaisia, jotka kulkevat ryhmissä, näpsivät kuvia kaikesta mahdollisesta ja hamstraavat koritolkulla Fazerin suklaalevyjä!) Illalla käytiin kuuntelemassa vähän krokotiilirokkia Osmo's Cosmoksen tahtiin, mutta mentiin kuitenkin ajoissa nukkumaan.

Laivasta oli poistuttava puoli 7. Satamasta pääsi todella helposti City Centraleniin, jossa ollaankin istuskeltu sitten kyllästymiseen asti. Nyt ollaan siirrytty istuskelemaan ja odottelemaan lentoa Arlandaan. Täällä saa sentään hyödyntää ilmaista nettiyhteyttä ja muutahan me ei tarvitakaan. On ollut ihan mielenkiintoista huomata, että kyllä sitä näköjään osaa vielä vähän tuota ruotsiakin sönköttää jos on pakko.

Tässä välissä hieman kuvia!

Tässä Australian dollareita. Eikö oo hirrrrvveen nättejä? :) Niissä on jopa tuollaiset ikkunat reunassa! Nina tilasi meille näitä siis jo etukäteen. Yhdellä eurolla saa n. 1,80 dollaria. Yhdessä vaiheessa kukkarossa pyöri kolmea eri valuuttaa (dollarit, eurot ja kruunut), ja kyllä piti olla tarkkana.

Hyvästi, Suomi! Kuva on laivan kannelta auringonlaskun aikaan.

Illalla haettiin vielä rauhoittavat ennen nukkumaanmenoa...

Ensimmäinen etappi

Ja nyt sitä ollaan sitten Turussa. Illalla nousemme laivaan, joka vie meitä kohti Tukholmaa.

Ajattelin tässä välissä vähän selventää tätä matkan aikataulua (sekä itselleni että muille).

Tukholmasta lentomme lähtee perjantaina 25. päivä kello 19:10 (eli kuuden jälkeen Suomen aikaa).
Olemme perillä Pekingissä lauantaina 26. päivä kello 9:40 (04:40 Suomen aikaa).
Jatkolentomme lähtee Pekingistä samana päivänä kello 15:55 (10:55 Suomen aikaa).
Sydneyssä olemme perillä sunnuntaina 27. päivä kello 08:10 (00:10 Suomen aikaa).

Ja jos taas lasken oikein, niin istumme lentokoneessa ensin 8 ja puoli tuntia, ja jatkolennon aikana lähemmäs 15 tuntia. On siinä kököttämistä. Säätiedotuksen mukaan Sydneyssä on sunnuntaina aurinkoista ja +18 lämmintä.

Vähäsen ollaan jo suunniteltu sitä, mitä lähdetään tekemään perille päästyämme, mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin tie meitä johdattaa! Eikä me toisaalta halutakaan suunnitella kaikkea ihan hirmu tarkasti etukäteen.

Ihan varma en ole siitä, milloin pääsen seuraavan kerran päivittämään blogia. Toivottavasti jo Pekingin lentokentällä, mutta viimeistään sunnuntaina!

Lähtöpäivä

Tänään sitä ois sitten otettava matkan ensimmäinen askel ja lähdettävä junalla Turkuun. Ei ole kauhean helppoa tämä lähteminen kun tietää ettei näe rakkaitaan kokonaiseen kesään, mutta järki sanoo, että ensimmäisen viikon jälkeen tämä ahdistus helpottaa. Ja perillä on sitten niin paljon nähtävää ja tehtävää, että aika varmasti kulkee kuin siivillä.

Nyt pitäisi olla sitten pakattu, skannattu, tulostettu, monistettu, hankittu kaikki tarpeellinen ja valmistauduttu matkaan niin hyvin kun mahdollista. Olin eilen sähköpostiyhteydessä meidän tulevaan hostelliinkin ja siellä meitä jo odotellaan.

Jokainen matka alkaa yhdellä askeleella.

Kaksi viikkoa jäljellä...

...siihen, että hyppäämme Ninan kanssa laivaan.
Kaksi viikkoa ja yksi päivä lentoon.
Kaksi viikkoa ja kaksi päivää siihen, että olemme Pekingissä.
(Nina löysikin jo meille ensimmäisen pysähdyspaikan...)

Jos laskin oikein niin Sydneyssä olemme Suomen aikaan nähden lauantain ja sunnuntain välisenä keskiyönä. Tuolloin Sydneyssä on kello jo kahdeksan aamulla. Tuntuu jännältä kun ei tiedä mitä odottaa tuolta aikaerorasitukselta. Saa nähdä miten keho reagoi kahdeksan tunnin aikaeroon.

Vielä pitäisi jaksaa keskittyä kahteen koulutehtävään. Vietän yhden viikon vielä kotikylän kulmilla ja yritän nähdä perhettä ja sukua. Toisaalta on hyvä, että on ollut paljon tekemistä ja hoidettavaa tässä ennen matkaa, mutta toisaalta tuntuu että aika käy vähiin - minkä ei toisaalta pitäisi olla huono asia. Tuntuu ristiriitaiselta olla innoissaan lähtemisestä, kun jää kuitenkin kova ikävä ja huoli läheisistä täällä kotona. Ja toisaalta ei sitä voi elää niin, ettei koskaan uskalla tehdä mitään muiden takia.

Joo, seuraavasta kirjoituksesta yritän tehdä vähän pirteämmän!